Tapani Kilpeläinen, NUDISMI (2021)

”Yksi syy ennakkoluuloihin ja karsastukseen lienee tiedon puute. Kun näet ennakkoluuloton tarkastelija tutustuu nudismin historiaan, on pääteltävä, että alastomuuskielteisyys kumpuaa ennen kaikkea ympäröivän yhteiskunnan asenteista.” Useimmiten ilkosillaan oleskelemista on sekä puolustettu että vastustettu vetoamalla luontoon. Asiassa vain on muutakin kuin verhotonta viskautumista pensaikkoon, metsään tai hiekkarannalle. Kun vaivat riivaavat, kulttuuri ahdistaa tai ulkonäköihanteet tasapäistävät, vaatteettomuuteen on aina aihetta. Ilmiöpiiriä onkin viisainta tarkastella kaikessa historiallisessa mutkikkuudessaan ja yhteiskunnallisessa konstikkuudessaan. Nudismi esittelee alastomuusaatteen päävaiheet ja -vaikuttajat, pitävämmät ja vuotavammat argumentit puolesta ja vastaan sekä aktivistien tempaukset ja lainsäätäjän käpälälaudat. Se noteeraa yhtä lailla nudistit kuin naturistit, niin hengellisistä kuin maallisistakin vaikuttimista riisuutujat. Se kertoo, miten rihmankiertämättömyyttä on käytetty kauneuden, terveyden, tasa-arvon tai poliittisten uudistusten ajamiseen. Ennen kaikkea myös tinkimättömän taiteellisesti kuvitettu Nudismi on peittelemätöntä alastomuutta alusta loppuun! Tapani Kilpeläinen on aiemmin laatinut yleistajuiset tietokirjat Itsemurhan filosofia (2012) ja Silmät ilman kasvoja. Kauhu filosofiana (2015)."[H]oukuttavuutta ja kavahtamista. Alastomuus on nähty paluuna luontoon, elämän alkulähteille, toisaalta sitä on pidetty epäsiveellisyytenä, perversiona tai jopa rikollisena toimintana, ja alan ihmiset on leimattu eksentrikoiksi tai suorastaan hulluiksi.Nudismi-kirjassa Kilpeläinen pöyhii aihetta monipuolisesti: uskontojen, terveydenhoidon, eugeniikan, taiteiden, feminismin ja juridiikan näkökulmasta. Nudismia tuodaan esille uimarantojen, joogan ja kokonaisen elämäntavan osana. Yhteisötasolla käsitellään yhdistyksiä, lehtiä, leirejä ja tapahtumia. Kaikkiin näihin liitetään historiallinen ajan perspektiivi.[...]  Kirjoittaja esittelee ilmiön aaltoilua Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Esille tuodaan kulttuureja ja maita, joissa alastomuutta vähintäänkin siedetään esimerkiksi nimettyjen nudistirantojen muodossa. Sitten on toisia maita, joissa asia on tabu. [...] [L]uvut [ovat] mukavan lyhyitä. [...] Kilpeläinen on aiemminkin tarttunut vaikeisiin aiheisiin kuten itsemurhaan ja kauhuun, filosofian näkökulmasta. Tässä kirjassa nudismin keskeisimpien heijastusten käsittely tuo rakennetta ja ryhtiä koko ilmiön olemukseen. Mukana on luonnollisuutta, vapauden kaipuuta ja sitten tuo salaperäinen ja vähän pelottavakin, arkaainen synnin käärme kuloheinän uumenissa. Sosiaalisen kontrollin ja itsesäätelyn paineissa nudismi säilyttää pohjimmaisen arvoituksellisuutensa."Kirjala 28/vi/21"Kilpeläisen alastomuuskulttuuria käsittelevän esseeteoksen Nudismi (2021) lukemisen jälkeen voisi uumoilla, että juuri nudismi on vanhoista esteettis-eettisistä ohjenuorista se, joka uppoaa 2020-luvun kehopositiivisuuden, terveysruokaintoilun ja arvoliberaalin ajattelumaailman maaperään. Siinä on tietysti myös vahva annos anarkismia: vapaudenhalua, vapaamielisyyttä, konventioista piittaamattomuutta. Tai voisiko sanoa, että konventioista piitataan paljonkin, koska niitä halutaan muuttaa.[...] Naturismin kulta-aika ajoittui 1900-luvun alkupuolen Eurooppaan [...]. [...] [Y]hteydet olivat vahvat erityisesti yksilöanarkistiseen liikkeeseen[.] [...] Erityisesti anarkistinen naturismi vaikutti Espanjan lisäksi Britanniassa, Portugalissa ja Kuubassa. [...] Castro hääti loputkin anarkistiset nakuilijat maastaan. Olihan hän itse konservatiivinen statisti, joka ei sietänyt leikkiä eikä iloa. [...]Nudismi oli Saksassa merkittävä liike[.] [...] Vaikka sadattuhannet saksalaiset harrastivat sotienvälisenä aikana naturismia, alastonkulttuurin yhteyttä natsismiin on liioiteltu. Päänatsien kesken suhtautuminen oli varsin kielteistä[.]  [...] Saksalaiset olivat vieneet nakuilun jo 1900-luvun alussa niinkin pitkälle, että Saksaan ja Sveitsiin perustettiin alastonkouluja. [...]Tätä kirjoittaessani kotimaani Viron päivän lehdestäkin paistaa uusi naturistiaiheinen otsikko: Sosialidemokraattinen kansanedustaja Raimond Kaljulaid ehdottaa nudistirannan perustamista Tallinnaan. 'Ihmisten ei pidä hävetä kehojaan vaan olla niistä ylpeitä', hän toteaa.Naturismin sisään mahtuu hyvin monenlaisia näkökulmia. Kaljulaidin näkemys edustaa kehopositiivisuutta ja vapautumista. Hyvä niin, mutta Tapani Kilpeläisen kirja paljastaa nykynudismissa olevan myös konservatiivisia piirteitä. Nuoret aikuiset ja naiset ovat nudismissa sivuroolissa. Vaikka aatteena nudismi korostaa tasa-arvoa, suurimmaksi osaksi naturistit ovat korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia ja myöhäiskeski-ikäisiä heteromiehiä. [...]Toisaalta alastonkulttuurin historiassa on myös pitkä feministinen juonne."Ville Hytönen, Anarkistikeisari ilman vaatteita. Teoksessa Grand Hotel. Kuinka elää ja kasvaa anarkistisessa vapaudessa. Tuuma, Jyväskylä 2023, 59--66.